Långnäs ja Vårdö

Eilen, maanantaina, suunta oli länteen. Aamusta lähdimme ensin etsimään yhtä näkötornia Långnäsin suunnalta. Näkötornia emme löytäneet, mutta hienoja maisemia kylläkin, siitäkin huolimatta, että välillä vettä tuli ihan vaakatasossa!

********

Långnäsistä lähtiessä törmäsimme jälleen erikoiseen liikennemerkkiin. Nopeusrajoitukset ovat, kuin ruotsin maalla: 50 km/h, 70 km/h ja 90 km/h. Aina, kun nopeusrajoitus on vähintään tuo 70 km/h, niin kyseiseen merkkiin on liitetty tuo varoitus valkohäntäpeuroista. Tarkemmin sanottuna ensin tulee rajoituskyltti ja sen jälkeen välittömästi tämä kyltti. Peuroja vissiinkin tällä saarella riittää. Onneksi kohdallemme ei ole vielä sattunut yhtään  :)

Vårdöseen mentäessä tuli pieni lossimatka. Matka oli todella lyhyt, mutta tuuli oli kova ja se yllättävänkin paljon keinutti tuota lossia. Kuten kuvasta näkyy, niin ilma ei todellakaan eilen aamusta hirveästi suosinut. 

Paluumatkalla poikkesimme Kastelholman linnaan (tai ehkäpä paremmin linnanraunioihin) tutustumaan. 

Sateisesta säästä huolimatta siellä oli yllättävän paljon muitakin, ja kieliä kuuli laidasta laitaan... 

Hiukan matkaa Kastelholman linnan jälkeen oli hienossa paikassa pieni kahvila. "Näkötorni ”Höga C” tarjoaa todellisen klassikon kaikille näkötornien ystäville. Näkötorniin pääsee Uffe på berget -kahvilasta ja se sijaitsee Finströmin Godbyssä. Torni on aivan omaa luokkaansa ja kirkkaalla säällä huipulta saattaa nähdä vähintään viiteen pitäjään ja useita kirkontorneja. Näkötorni on jännittävä myös siksi, että se huojuu tuulessa! Kun olet nauttinut tarpeeksi näköalasta, sinun kannattaa laskeutua alas kahvilaan ja nauttia kupillinen kahvia jäätelön tai leivonnaisten kera." (suora lainaus visitaland.com -sivustolta)

Näköalat oli todella komeat! (sateisesta ilmasta huolimatta!)

Kun jatkettiin matkaa kohti majapaikkaa, kävin vielä kuvaamassa paikan kummaltakin suunnalta tultaessa. Näky on todella vaikuttava! Kahvila sijaitsee kallion päällä ja lähestulkoon suoraan kahvilan alta menee tie, joka on louhittu pieneen tunneliin kallion läpi.

Tällaista täällä... matkakertomus jatkuu...

 

Suunta kohti Ahvenanmaata...

Anteeksi, että päivitys on viipynyt. Mokkula ei ottanut toimiakseen täällä Ahvenanmaalla, joten lopulta päädyin kysymään hotellin respasta, että löytyykö nettiyhteyksiä ollenkaan. Löytyihän yhteys, pientä lisäkorvausta vastaan. Samantien yhteys kahdeksi vuorokaudeksi, joten keskiviikko-iltaan asti yhteys pitäisi toimia jotakuinkin moitteetta. Mikäli keskiviikon tapahtumia en ehdi päivittää, niin ehdin ne sitten, kunhan pääsen kotiin ja nettiin sieltä käsin :)

 

********

Sunnuntaiaamuna suuntasimme Ossin kanssa kohti Ahvenanmaan saaristoa. Laiva lähti Turusta klo 8.45 ja kun otimme auton mukaan, niin lähtöselvitys täytyy olla tekemässä hyvissä ajoin, siispä myös matkaan täytyy lähteä ajoissa...

noin klo 5 näytti lähtiessä tältä. Aurinko alkoi pikkuhiljaa nousta ja jo muutaman kilometrin ajon jälkeen oli pakko laittaa aurinkolasit päähän, ettei kovin häikäisty...

Turkuun päästyämme aurinko paistoi jo ihan täydeltä terältä. Ilma ei vielä kovin lämmin ollut, mutta aurinko alkoi selvästi lämmittää... Todella paljon oli samaan laivaan tulossa lapsiperheitä oman auton kanssa. 

Jokaisen auton taustapeiliin täytyi laittaa "lastaajia" varten roikkumaan pieni keltainen lappu, jossa isolla kirjain Å. Tästä tiesivät, että ollaan menossa Ahvenanmaalle. 

Laiva saapui ja tyhjeni edellisistä matkalaisista nopeasti. Jo Turun satamassa "törmäsimme" ahvenanmaan omiin rekisterikilpiin. 

Noin puolituntia sen jälkeen, kun itse olimme tulleet laivaan alkoi vasta terminaalista tulla risteilymatkustajia ja muita "autottomia" reittimatkustajia. 

Auto oli 5. kannella, eli raskas kalusto yms. oli 2-3 kantta alempana. Ajoimmekin laivaan sisälle laivan kyljestä. Kieltämättä tuntui aika erikoiselle. Tämä kuva on otettu muutama minuutti ennen Maarianhaminaan saapumista ja autokansi aivan täysi. Uskomatonta, kuinka paljon saavat mahtumaan yhdelle autokannelle! Sujuvasti kuitenkin autot purkautui, että seuraavat pääsivät sisälle. 

Maarianhaminaan päästyämme ensin hiukan kierreltiin ja katseltiin maisemia. Lopulta päätettiin vielä auto hotellille parkkiin ja kävellä keskustaan katselemaan iloisia ihmisiä sekä käydä syömässä. Ruokapaikkaa etsiessämme satamakorttelissa huomion kiinnitti tämä auto  :)

Satamasta oli juuri lähdössä 4 henkinen perhe merelle päin. Hyvin organisoitu on jo puoliksi tehty. Lapset istuivat rauhallisesti aloillaan, että vanhemmat saa lähtörutiinit tehtyä.

Purjeveneitä oli vierassatamassa todella paljon!

Purjeveneiden seassa joku lapsi seikkaili kumiveneellä :)  Lapsen äiti kuvasi kaikessa rauhassa veneen perästä tapahtumia. 

Hiukan ennen ruokapaikkaa kävelimme linja-autoaseman ohitse. Ihmeteltiin kovasti, että mitä ihmeen säkkejä sinne on jätetty (kello oli noin 17.30-18). Kävin katsomassa, niin siellä oli jostakin hotellista pesulaan meneviä pyykkejä useampi säkillinen... hyvin täytyy luottaa siihen, ettei kukaan turisti, tai kukaan muukaan säkkejä vie tai tee niille mitään ilkivaltaa. 

Pizzat kävimme syömässä kävelykadulla olevassa La Strada -ravintolassa. Ystävällinen perheenäiti, joka istui saman pöydän toisessa päässä otti meistä kuvan. Ei olisi koskaan uskonut, että äiti on täysin suomalainen. Puhuivat keskenään "ihan mitä sattuu milloinkin -kieltä", perheen isä puhui välillä lapsille jotain ruotsin kaltaista, muttei ehkä ihan ruotsia kuitenkaan, lapset vastasivat suomeksi tai jollain muulla kielellä. 

Perheen äiti valaisi asiaa, että hän on suomalainen, mutta miehensä on norjalainen. Lapset vaihtoivat kieltä hyvinkin sujuvasti ja isäkin ymmärsi suomea hyvin ja puhuikin yllättävän hyvin, kunhan ensin rohkaistui juttelemaan  :)  Nuorempi lapsista oli vielä päiväkoti -ikäinen ja vanhempi aloittaa syksyllä koulun. 

Ruokailun jälkeen päätimme käydä vielä yhdellä oluella ja yhteisellä päätöksellä valitsimme tämän ravintolalaivan. Hieno miljöö, hyvin palveleva henkilökunta ja ilmakin suosi. Mitä sitä voi muuta toivoa!

Mikäli joskus satut käymään Maarianhaminassa, niin suosittelen lämpimästi! Satamakorttelissa löytyy hieno ravintola! A´la carte listoilta voi valita haluamansa annoksen tai sitten pubin puolella voi käydä ilta-auringossa nauttimassa yhden huurteisen.

********

Matkakertomus jatkuu huomenna, joten kannattaa kurkistella tutkalle  :)

 

Kotiseutumatkailua...

Eilen, sunnuntaina harrastettiin "vieraidemme" kanssa kotiseutumatkailua. Marjun vanhemmat Raahesta olivat käymässä, joten päätettiin yhteistuumin käydä katsastamassa Hämeenlinnan seudun nähtävyyksiä. Ukkonen uhkaili alkavaksi ennen puoltapäivää, mutta päivä oli mitä kaunein. Vasta takaisin tullessa taivas vetäytyi paksuun pilveen. 

********

Aamun ensimmäinen kohde oli Aulangon puistometsä...

Kiivettiin näkötornin huipulle. Torni nousee 33 metrin korkeuteen. Portaita oli yhteen suuntaan 204 kappaletta. Lämpimässä säässä tuli ihan lämmin ylöspäin kiivetessä ;)

Maisemat oli kyllä huikaisevat!

Komean näköinen tuo näkötorni!

Näkötornin jälkeen suuntasimme Joutsenlammelle. Joutsenpariskunta ja ihan juuri syntyneet poikaset, ihan untuvikkoja vielä  :)

 Väkeä oli paljon liikkeellä jo heti aamusta (hiukan klo 10 jälkeen). Valtaosa oli lapsiperheitä ja kuten alimmasta kuvasta näkyy, niin osa ihan istui aloilleen ja seurasi pitkään joutsenten touhuja.

joutsenlammella oli myös muita lintuja - sorsia ja lokkeja. Niitäkin oli paljon väkeä katsomassa ja ruokkimassa. 

Aulangolta lähdimme ajelemaan kohti Turenkia. Matkanvarrella poikkesimme Vanajan Linnaan...

Kukkaistutukset olivat upeat, samoin lähellä sisäänkäyntiä oleva vanha ja todella komea puu!

Turengissa tapasimme Sinikan isän täysserkun. Eivät tienneet ollenkaan tulostamme, mutta vastaanotto oli todella lämmin. Istuimme ja rupattelimme reilut pari tuntia, tarjosivat vielä ruoankin. Ovat hotelliyrittäjiä ihan Turengin keskustassa - ruoka oli hyvää!

********

Aivan ihana päivä. Päivän kruunasi uintireissu kotiinpäästyämme. Uinnin jälkeen lämmitettiin sauna, rupateltiin mukavia ja nautittiin toistemme seurasta!

KIITOS, SINIKKA JA EERO!!! OLI TOSI IHANA, ETTÄ TULITTE YLLÄTYSVIERAILULLE JA KERRANKIN AJAN KANSSA! TEILLÄ EI OLLU MINNEKÄÄN KIIRETTÄ!!!

Talviturkki lähti...

Tarina alkaa aamusta... Marju huomasi, että takapihalla oli joku "pirskatti"... joita täällä kaikesta huolimatta pihalla irrallaan kulkee, käynyt jättämässä muiston kukkapenkkiin. No... hyvää lannotetta saatiin ilmaiseksi  ;)

 

 

Iltapäivällä saatiin puhelinsoitto, ja todella mukava sellainen. Marjun vanhemmat olivat lähteneet pohjanmaalta reissuun ja soittelivat, että löytyisikö yösijaa. Tottahan toki meiltä yösija löytyy  ;)

Tuli sitten käytyä myös heittämässä talviturkki pois. 

 

Vesi oli lämmintä ja seura mitä mukavinta! 

 

 

 

 

 

 

 

Uintireissun jälkeen Marju ja Sinikka tutkailivat, mitä yllätyskasseista löytyikään tuliaisia...

 

...ja löytyihän niitä  :)

 

 

 

 

...NYT saunaan  :)  saas nährä, missä vaiheessa ukkosmyräkkä iskee tänne... säätiedotusten mukaan pitäisi rytinän alkaa reilun tunnin päästä ja jatkua aamuun asti. Aika sen sitten näyttää! Toivottavasti ei kuitenkaan ihan koko yötä jytistele!