sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Siivous- ja muitakin kuvia...

Viikolla, kun siivottiin, en nyt muista päivää, eikä sillä ole mitään merkitystä tämän asian suhteen. Marju oli aloittelemassa imurointia, ja Joona ihmettelee kovasti, tuota tohinaa ja ääntä, mikä imurista lähtee. Yritti "pyydystää" tuota imurin suulaketta, mutta kun Marju vei sitä hieman lähemmäksi Joonaa, niin siinä vaiheessa tuli meidän "huligaanille" kiirus, äkkiä sängyn alle turvaan =) Varsinainen "peto" tuo meidän koiruus... (Tainnut tulla isäntäänsä, kun suuttuu, niin sitä ei pelkää kukaan ;) )



Tänään aamusella Marju kiersi kameran kanssa kotiamme, sekä parveketta. Marjun Erja-sisko on laittanut vaikka mitä kivaa postissa tuleen, tässä eräs koriste.

Tässä on toinen koriste...


Sitten parvekkeen puolella onkin tapahtunut sitten viime kuvausten... Petuniat Marju siirsi laatikoista ruukkuihin, eivätkä ainakaan pahkseen siitä laittaneet... rehottavat kahta enemmän...




Kuten myös Orvokki, joka on ollut samassa ruukussa alusta alkaen.




Petunioista vielä vähän lähikuvaaa...




Lumihiutale kukkii myös todella kauniisti.





Petunioista vielä kolmaskin kuva... kuvien siirtovaiheessa allekirjoittaneelle tuli jokin virransiirtohäiriö, jonka takia kuvat ovat hieman erillään ja sekaisin toisistaan.







Myös Karpaattienkello kukkii todella nätisti. Luulimme ensin, ettei tämä kukka ehdi kukkia ollenkaan tälle kesälle, mutta onneksemme olimme sen suhteen väärässä. Todella kauniit, siniset (sanoisinko Marjun siniset) kukat :)






Myös mansikka voi hyvin. Monia marjoja jo olemme saaneet pistellä suuhunkin, ja uusia kukkia "pukkaa" yhä edelleen...







Kuten myös uusia marjoja, mansikoita. Ovat muuten todella makeita =)






Viimeinen kuva on hyvä lopetus tälle päivitykselle. Joona tyytyväisenä sängyn alla, Erjalta tuliaisena tulleen hiirulaisen vieressä nukkumassa. Sängyn alla on mukavan vilpoista nukkua ja hiirulainen purasee, jos jokin yrittää tulla "termiitin" unia häiriin!






Jutut jatkuu, joten käyhän kurkkimassa =)







lauantai 4. heinäkuuta 2009

Retki Tytyrin kaivosmuseoon Lohjalla

Kuvia klikkaamalla saat kuvat isommiksi!

Tämän kuvan piti olla viimeisenä, mutta jostakin syystä se tuli ensimmäiseksi. Ensimmäinen portaita ylös päässyt saapui hyvissä voimissa. Opas varoitteli, että JOS kävelette portaita ylös, niin aloittakaa todella rauhallisesti, ei kannata pitää liikaa kiirettä. Kerran oli eräs ryhmä aloittanut matkansa juosten, ja puolessa välissä oli meinannut kunto loppua, vaikka olivat todella kovakuntoista sakkia. Nämäkin kävelijät olivat väsyneitä, mutta onnellisia kaivostuvalle päästyään.




Kuvia on paljon, joten varaa aikaa!




Käytiin Ossin kanssa Lohjalla Tytyrin kaivosmuseossa opastetulla kierroksella. Alkupuolen kuvat on hieman väärässä järjestyksessä. Kunhan "aloitus" oli tehty, niin sirryimme museotasolle, 110 m maan alle. Todellisuudessa olimme koko kierroksen ajan 60-80 m maan alapuolella. Tuo 110 m lasketaan tornin huipulta, joka oli samassa pihapiirissä, ja joka on pääkuilun päälle rakennettu.




Tytyrin kaivos on kalkkikivikaivos, joka on yhä edelleen toiminnassa. Miehet työskentelevät tällä hetkellä noin 350 metrissä, kivimurskaamo on 380 metrissä, josta kivimurske kuljetaan autoilla maan pinnalle. Kaivoksessa on avolouhoksia, jonka alapuolella museotasokin oli, lisäksi on louhoksia kallion sisällä. Kaivosalueella sijaitsee myös Kone Oy:n hissien testilaboratorio, Hig Rise Laboratory. Laboratorio testaa 380m korkeassa kuilussa nopeakulkuisia korkeisiin rakennuksiin tarkoitettuja hissejä. (Tietolähteenä oppaan esittelyn lisäksi Tytyrin kaivosmuseon opaslehtinen)











Tästä koko reissu alkoi, kaivosmuseolta tarkemmin sanottuna Kaivostuvalta.








Alkuvalmistelut käynnissä. Ossillakin jo kypärä päässä, joka oli kaikille pakollinen. Allekirjoittaneellakin se oli päässä jo tällä hetkellä.







Kierrokselle osallistui myös jonkin verran lapsia. Lapsilla tässä menossa myös alkuvalmistelut, lämmintä vaatetta päälle, ettei tule kylmä. Kierros tulee kestämään 1,5 - 2 tuntia, ja kaivoksessa on lämmintä noin 6-8 astetta plussalla, jonka lisäksi ilma on kosteaa. Tämän vuoksi ohjeissa on maininta, että päälle kannattaa pukea lämpimästi päälle sekä laittaa tukevat kengät jalkaan.








Ennen kaivokseen menoa on jokaisen kirjoitettava nimensä vieraskirjaan, turvallisuussyistä. Näin opas pystyy tarkistamaan kierroksen jälkeen, että varmasti jokainen on tullut kaivoksesta pois, ettei turhaan lähdetä ketään etsimään.








Lapset valmiina kierrokselle. Ilmeet tässä vaiheessa jännityksestä johtuen hieman totiset, mutta iloisia ja reippaita tyttöjä olivat molemmat. Tässä vaiheessa tiedoksi, että kysyin heidän vanhemmiltaan luvan kuvaamiseen etukäteen.







Juuri ennen maanalle lähtöä äiti tyttärineen. Minä, sekä tyttöjen isä otti kuvia :)






Maanalle päästyämme joukossamme oli myös toinen perhe. Ilmeet hieman iloisempia, tainnut jännitys jo hieman hellittää...










Tietoa kaivoksesta oli todella paljon. Tässä osa ryhmästä tutkii opastaulua.










Kalkkikivilouhoksella kun ollaan, niin löytyy myös tippukiviä. Opas kertoi, että vielä vuosi aiemmin oli ollut vieläkin isompi tippukivi, mutta jokin koripallo poikaryhmä oli käynyt kierroksella, ja testanneet, kuinka ylös pystyvät hyppäämään, niin silloin oli pisin ja hienoin tippukivi tullut alas. Pojat olivat toki saaneet asiasta nuhteet.






Tässä vielä toisesta tippukivimuodostelmasta kuvaa...







Opas kertoi todella hyvin, menneestä sekä tulevista asioista kaivoksessa. Vaikka kierros kesti suhteellisen pitkään, niin lapsetKIN jaksoivat kuunnella ja keskittyä, kun oppaalla oli asiaa. Kaikenkaikkiaan kierroksella käveltiin noin 1km, pääosin sorapinnalla, joskin pienet, loivat rappuset (28 askelmaa) kuului reittiin, ensin mentiin ne ylöspäin, ja lopussa alas.






Lapset jaksoivat todellakin olla kiitettävästi mukana. Tässä on kuvassa koko perhe, josta aiemmin kerroin. Lapset myös lähes poikkeuksetta pitivät vanhempiaan ( tai muuta aikuista) kädestä kiinni koko kierroksen ajan!








Opasta seurataan (kuten myös oppaan kertomusta) tarkasti!









Tästä on joskus mennyt seikkailurata, maanpäältä tänne tasolle 110.








Samalla tasolla on myös Tytyri-sali, joka on lämmin (+20 astetta). Salia vuokrataan kelle tahansa, esimerkiksi kokouksiin tai häihin. Pitopalvelu hoitaa tarvittaessa tarjoilut. Tilan vuokra on 100 € / tunti. Ehkäpä hivenen tyyris, mutta eksoottinen paikka jokatapauksessa. Häitä miettiessä kannattaa kuitenkin kysyä morsiamelta, että pystyykö kampauksen päälle laittamaan kypärää päähän. Vasta tuolla tilassa ollessa voi kypärän ottaa päästä pois. Tämä tila on kaivoksen ainoa paikka, jossa kypärää ei tarvitse pitää päässä.






Tytyri-salissa oli myös vanha paineilmakompressori, jonka avulla ennenaikaan ollaan kalkkikiveä porattu tässä kaivoksessa. Maanalaiseen louhintaan on Tytyrissä siirrytty vuonna 1956 ja kaivosmuseo on avattu 1988. Tänä kesänä ensimmäisen kerran on järjestetty ilman ennakkoilmottautumista yleisökierroksia. Kierros oli edullinen, ryhmille kierroksia järjestetään etukäteisvarausten mukaan, hintaa kertyy 90 € / ryhmä.







Kuka on katsonut MTV3 -kanavalta Amazing Race -ohjelmaa keväällä, niin tietää, että osa tästä sarjasta on kuvattu juuri täällä Tytyrin kaivoksessa. He olivat osin käyneet pyörillä noin 250 metriä alempana, missä me olimme. Tällä paikalla olivat sitten murskanneet hakuilla ne kivet, jotka pyörällä olivat alempaa kaivoksesta hakeneet.




Tässä tyttö testaa, kuinka paljon tuollainen hakku painaa. Ennen kuin paineilman avulla alettiin louhia, työ tehtiin käsin. Käsin siis tehtiin paikat, joihin räjäytyspanokset pystyttiin laittamaan.






Vanhoja työkoneita oli esitteillä useita. Kahteen niistä oli lupa nousta. Nousu oli sen verran korkea, ettei lapset päässeet sinne nousemaan ilman aikuisen nostoapua. Kuitenkin kaivinkoneen "puikoissa" onnellinen ilme =)







Kuten jo aiemmin kerroin, niin esitteillä oli paljon ennenaikaisia työkoneita. Tässä alkuajan pora, joita käytettiin, ennenkuin siirryttiin kovametallikärkisiin poriin.







Ennenvanhaan kaivosmiehet kulkivat maan päältä kaivokseen polkupyörillä. Tänäpäivänä on käytössä joko hissi tai sitten paikanpäälle mennään autolla. Meidätkin kuljetettiin tasolle 110 autokyydillä. Matka kaivostuvan ovelta kesti noin 5-6 minuuttia. Ensin hiukan matkaa maan päällä, jonka jälkeen noin 500-600m maan alla.






Näyte Tytyrin kaivoksen vaaleasta kalkkikivestä.





Tytyrissä on myös ainoa kaivosmiesten louhima Toiveiden Lähde.



Toiveiden hinnasto näyttää tältä.





Itse lähde ei ollut kovin syvä, mutta sitäkin näyttävämpi :)



Tästä alkaa vinokuiluhissi ylös kaivostuvalle (josta reissuun lähdettiin). Kaivostupa on tuolla, mistä ylhäältä valo kajastaa. Portaita välille kertyy 540 (ainakin oppaan mukaan näin pitäisi olla!) Osa ryhmästä käveli ylös kaivostuvalle tätä kautta, mutta osalle (joita laiskotti) tarjottiin toki autokyyti. Kuski sanoikin, että hän on vienyt huomattavasti enemmän väkeä kaivokseen, kuin tuonut sieltä pois.
Opas kertoi, että jokainen, joka on portaita tullu ylös on kävellyt eri määrän portaita. Nytkin väki kertoi nousseensa portaita 504 - 560. Joku kertoi vielä tätäkin pienemmän lukeman, mutta myönsi sitten, että hän astui vain jokatoiselle askelmalle, joten sen takia varmasti tuli vähemmän askelia ;)



Kuilu on 17 asteen kulmassa, ja korkeuseroa on 250 metriä. Vinokuiluhissi on tällä hetkellä pois käytöstä, koska EU-määräysten mukaan se katsotaan HIIHTOHISSIKSI, ja turvamääräykset kieltää sitä käyttämästä. Tämä johtuu siitä, että kun tämä osa kaivoksesta on jo poistettu käytöstä, niin ei voida pitää tuota kaivoshissinä.



Kierroksen aikana kävimme myös yhdessä louhoksessa katsomassa. Louhoksen leveys oli yli 100 m ja syvyys vähintään 100 m. Vaikka Lohjan kirkon tapulitornia olisi siellä pystynyt kääntelemään miten päin vain. Takaseinällä näkyi "pieniä" aukkoja. Opas kertoi, että ne ovat kuorma-auton meneviä, vaikka näyttävät todella pieneltä. Maanalla kun ei näe horisonttia, niin se hämää silmiä. Itse huomasin myös, että ajantaju katosi maanalla aivan täysin. Onneksi kuitenkin oli kello ranteessa, joten pysyi jotenkin ajantajussa kiinni.








Osa ryhmästä tässä vaiheessa jo kävelee portaita ylöspäin. Osa lapsista sekä "laiskat aikuiset" siirryttiin kaivoksen pikkubussiin, jolla pääsimme ylös maanpäälle.














Reissu oli todella hieno kokemus, jos kuljette Lohjan suunnalla, niin suosittelen lämpimästi. Kuvassa etualalla oikealla oleva tyttö kysyi ensimmäiseksi, kun autonovet menivät kiinni, "MISSÄ ON TURVAVYÖ?" Lapset kyllä tietävät, miten autossa pitää olla, vaikka vanhemmat menivätkin kävellen ylös ja lapset jäivät Oppaamme vastuulle automatkalle.
Jutut jatkuu, joten kurkihan tutkalle...

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Tallinnan reissun kuvia...

Lauantaina 27. kesäkuuta kävimme Ossin kanssa KUMPIKIN elämänsä ensimmäistä kertaa Tallinnassa. Tässä ollaan vielä Helsingin länsisatamassa, laiva juuri lähtenyt. Pyysin ohikulkijaa napsaamaan kuvan. Kuvan taustalla olevista henkilöistä minulla ei ole mitään käsitystä (eikä varmaan tarviikaan olla ;) ).


Laivan lähellä lenteli lokkeja (tai jotain muita lintuja) ja todella lähellä lentelivätkin. Taisivat vielä tehdä parit "yllätyksetkin" aivan allekirjoittaneen viereen. Onneksi oli pelastusvene pään yläpuolella =)

Tässä vielä tarkempaa kuvaa...


Ossikin otti menomatkasta yhden huurteisen laivan cafeteriassa, vaikka iltapuolella olikin kuskina. Aikataulu kuitenkin sellainen, että Helsingistä lähdettiin klo 8 aamusella ja iltasella oltiin 20.30 takaisin, joten yksi olut tässä vaiheessa ei illan kuskinaoloa haittaa millään tavalla. Kello taisi olla jotain 8.30 tämän kuvan ottohetkellä.




Kuvaa hiemen ennen saapumista Tallinnan satamaan. Tässä vaiheessa vielä paistoi aurinko. Heti tämän jälkeen "veti" kovasti pilveen ja alkoi sataan vettä. Vettä tulikin sitten melkein koko mantereella oloajan.




Vielä iloisia kuvia juuri ennen Viron satamaan saapumista.



Tästä kuvasta jo näkee, että Viron puolella satoi vettä. Hauska rekisteri sattui satamasta kävellessämme eteen...APU. Meinasin mennä kysymään, tarjoaisiko vaikka apua sateen kanssa, mutta tällä kertaa jätin toiseen kertaan. Palvelu muutoin toimi Viron puolella moitteettomasti. Asiakkaat olivat todella tärkeitä ja ASIAKASPALVELU oli kaikken tärkeintä! Siihen, mihin loppui myyjien suomenkielentaito, niin sitten otettiin avuksi englanti, vaikka se allekirjoittaneella onkin heikohko. Onneksi Ossi, eläkkeellä oleva englanninkielen opettaja pelasti tilanteen. KIITOS siitä Ossi =) !!!






Takaisiin satamaan tullessamme, löytyy Sadamarket, jonka teksteissä Ossi huomasi entisen presidenttimme nimen: Urho Kaleva Kekkonen. Siitä oli toki pakko ottaa kuva muistoksi. Marjun kanssa olemme muutoin menossa myös myöhemmin syksyllä Tallinnaan, hieman pidemmällä aikataululla, joten sitten tulee myös Tallinnasta lisää kuvia, nyt satoi vettä kuin saavista kaataen, joten Tallinnassa jäi kuvien ottaminen siitä syystä aikalailla vähiin.






Takaisin tullessa laivalla oli osa porukasta todella väsyneitä...









Osa taas ei meinannu "pysyä nahoissaan". Lapsilla oli todella hauskaa ja heitä olikin laivalla todella paljon.








Jutut jatkuu, joten kurki :)