tiistai 29. syyskuuta 2009

Tikkien poisto...

Eilen oli "se päivä", että tikeistä pääsi eroon. Kävin aamusella vähän yli 9 terveyskeskuksessa, sairaanhoitajan vastaanotolla poistattamassa ne. Tämä kuva on otettu illalla, ja kuten näkyy, haavat on hyvin parantuneet. Toki vielä täytyy ottaa rauhallisesti, etteivät "repsahda" auki, mutta pikkuhiljaa voi alkaa elää "normaalia elämää" toki askel kerrallaan, pikkuhiljaa. Kunto on jo tämän viikon aikana selvästi lähtenyt noususuuntaan. Ainakin itsestä tuntuu siltä, ettei enään niin "puuskututa", mitä aiemmin.



Täällä elämä jatkuu, kuten myös jutut, joten kannattaa kurkkia tutkalle.

torstai 24. syyskuuta 2009

Kuulumisia pitkästä aikaa...

Pitkästä aikaa ehdin päivityksiä tänne laittelemaan. Osittain syynä asiaan on se, että olen maannut viimeiset 2 viikkoa sairaalassa. Tahdistimen piuhaan tuli vikaa ja mies meni "oikosulkuun"... heh... Nyt tilanne on korjattu, ja kun vasemmalla puolella ei ollut tarpeeksi tilaa suonissa vetää "uutta piuhaa", niin sydänlääkärit pääsivät sananmukaisesti "johtotehtäviin". Siirsivät tahdistimen vasemmalta puolelta oikealle ja laittoivat 2 uutta piuhaa samalla, nyt vehkeet pelittää, eikä sähkö enään vuoda johdosta vääriin paikkoihin. Tämän kuvan otin itse itsestäni toissailtana. Kuva näkyy peilikuvana, joten vasemmalla puolella, jossa tahdistin on aiemmin ollut näkyy 2 arpea ja oikealla, johon tahdistin nyt siirrettiin tuli yksi arpi lisää.
Arvet ovat parantuneet hyvin, kuten myös iho arpien ympäriltä.


Joonan hyvin tarkan vartioinnin ja valvonnan alla olen ollut maanantaista asti, kun kotiinnuin. Tänään Marjun kanssa kauppareissulla käydessämme ostin Joonalle oikein herkkuluun....



Ainakin osa energiasta menee nyt tuon luun järsimiseen, eikä isännän vahtimiseen ;) Tokihan sitä täytyy silmällä pitää (isäntää meinaan), ettei vain pääse huomaamatta karkaamaan mihinkään.





Elämä palautuu pikkuhiljaa normaaliurilleen. Mulla kuntoutuminen kestää... mutta päivittäin käyn vähäsen askel kerrallaan haukkaamassa happea ulkosalla ja rauhallisesti kävelemässä. Ens maanantaina, kunhan tikit saa pois, niin sitten pystyy hieman tahtia kiristämään, jos vain muutoin kunto antaa myöten. En kuitenkaan ala "urheilemaan liikaa", joten otan askeleen kerrallaan ja pikkuhiljaa pienin askelin eteenpäin. Ei se kävelymatka tapa, mutta liiallinen vauhti voi senkin tehdä, joten YRITÄN muistaa, että kiiruhdan hitaasti, mutta liikun säännöllisesti.
Jutut jatkuu, joten kurkihan tutkalle =)