Viikko leikkauksesta....

Edellisestä bloggauksesta on kulunut jo yli viikko. Ei vain ole ollut enään voimia ruveta päivittämään blogia, vaikka kuvia kameraan on otettukin tälläkin välin. Edellisessä blggauksessa kerroinkin, että mahdollinen leikkaus selviää vasta seuraavana aamuna lääkärin kierrolla...
********
...niinhän siinä kävi, kuten jo osasin odottaakin, että leikkaus oli ainoa vaihtoehto tapauksessani. Ortopedi tuumasi yksiselitteisesti, että hermot ovat niin pahasti puristuksissa, että keskiviikon päivystysleikkauslistalla olen.
********
Tänään leikkauksesta tuli siis viikko. Tarkalleen ottaen leikkaussaliin minut vietiin noin kuuden aikaan illalla ja osastolla olin takaisin hieman ennen yhtä yöllä (torstai-aamuna) ... Pari päivää leikkauksen jälkeen mummini, vaimoni ja isäni kävivät katsastamassa, että missä voinnissa oikein olen... täytyy myöntää, että kipeä olin (ja olen sitä edelleen), mutta kuitenkin pystykoossa. Edellisen selkäleikkauksen jälkeen, joka tehtiin 2007, olin mielestäni vieläkin kipeämpi.

Tuore kuva haavasta. Nyt aukaistiin kaksi nikamaväliä eli välit 3-4 ja 5-6. Alempaan nikamaväliin tehtiin hermoille lisää tilaa kovertamalla nikaman takaosan luusta osa pois, ylemmästä nikamavälistä poistettiin paljon edellisten leikkausten jäljiltä olevaa arpikudosta ja tehtiin näin lisää tilaa hermoille, etteivät ole puristuksissa.
********
Kovin "kaunis" ei haavani ole, mutta tarkemmin katsottuna itse haava kylläkin todella siistin näköinen. Komea mustelma vain komistaa muutoin siistiä haavaa harvinaisen komeasti. Itse haava ei enään ole mahdottoman kipeä, mutta mustelma kyllä senkin edestä. Haavan alta lihakset ja kudokset ovat kyllä vielä todella herkällä...

...sen huomasin konkreettisesti tänään, kun käytiin Sääksmäellä tervehtimässä Äitiä. Oltiin Äidin kanssa samana päivänä leikkauksessa, Äiti aamulla ja minä illalla. Vaikka matkaa ei ole, kuin vajaat 20 km suuntaansa, niin tärinä, joka autossa tulee (jota ei varmasti huomaa, ellei selkä ole kipeä) teki kyllä tehtävänsä. Välittömästi kotiintultua täytyi lääkitä itsensä, että pys(t)yy jaloillaan. Reilut pari tuntia istuttiin tuvan pöydän ääressä ja juteltiin, sekä vaihdettiin kokemuksia. Vasta poislähtiessämme huomattiin, ettei ole otettu yhtään kuvaa, joten tässä vaiheessa äiti jo lepotauolla ja me ollaan lähdössä ruokakaupan kautta kotia kohti.

Todella mukava tapaaminen! KIITOS ÄITI!!! KIIITOS ISILLE KULJETUSPALVELUSTA!!! Ilman tuota palvelua ei vierailumme olisi ollut mitenkään mahdollinen.
********
Itsellä tuntuu, että eilinen oli iso käänne parempaan kipujen suhteen, toivon, että se onni ei käänny huomenna päälaelleen, tänään on tullut sen verran enemmän käveltyä ja muutoinkin oltua pystyssä. En kuitenkaan tänään vielä mieti huomisen murheita :)

Huomenna uusi päivä ja uudet kujeet, joten kannattaa kurkistella :)