Elämä yllättää... mitenpäin milloinkin. Viimeyön valvoin, ja valvoessani mietin, mikä minua oikein valvottaa. Silloin en vielä tiennyt seuraavaa:
Tämä kuva hortensioista menee Raaheen. Saimme juuri tiedon, että Marjun kummisetä, Jarmo on menehtynyt vaikean sairauden murtamana 69-vuotiaana. Onneksi Jarmolla ei tarvinnut kärsiä sairaudesta pitkään. Jarmo oli aina tottunut tekemään kaiken itse, ja oli kova paikka, kun ei enään pystynyt tekemään asioita itse, vaan joutui olemaan toisten ihmisten hoidettavana.
Todennäköisesti valvomiseni johtui kielteisestä eläkepäätöksestä, mutta jokatapauksessa kaikki asiat pyörivät yöllä mielessä. Myös Jarmoa ja Annaa mietin valvoessani. Annan näimmekin Raahessa käydessämme, valitettavasti sillä reissulla ei ollut mahdollisuutta Jarmoa nähdä. Jarmosta jäi muistin lokeroon kaunis, ahkeran miehen muisto. Annalle toivon kovasti voimia suuressa surussa!
Ohessa vielä pieni muistoteksti, joka sopii mielestäni tähän täydellisesti: "
Emme sure sitä,
että olemme menettäneet Sinut,
vaan olemme kiitollisia siitä,
että meillä oli sinut,
ja on vieläkin.
Sillä Se, joka on mennyt kotiin Jumalan luo,
on vain ehtinyt perille ennen meitä."
Voimia Annalle, sekä myös muille voimia tarvitseville!
2 kommenttia:
Kaunis viesti!
Iskä
*Halaa marjua ja Jussia*
äiti-aa-noppi
Lähetä kommentti